ARTIKKELIT

03.09.2018 - SARVEISKALVOHAAVAT

Hevosilla tavallisin syy äkillisiin silmäoireisiin on sarveiskalvon haava. Tällöin hevonen yleensä pitää silmää osittain tai kokonaan suljettuna, sidekalvot punoittavat ja silmä vuotaa. Luomien alueella voi olla turvotusta. Joskus oireet voivat olla myös huomattavasti lievempiä.

Sarveiskalvohaavat infektoituvat hevosilla hyvin helposti. Tästä syystä silmäänsä oireileva hevonen on suositeltavaa tutkia eläinlääkärin toimesta pian oireiden alettua. Hoidon viivästyessä hoito voi olla huomattavasti vaativampaa, pitkäkestoisempaa ja kalliimpaa.

Sarveiskalvohaava diagnosoidaan sarveiskalvon fluorescain -värjäyksellä. Väriaine tarttuu sarveiskalvolle kohtiin joissa sarveiskalvon pinta on rikki. Usein kipeän silmän huolellinen tutkimus vaatii kunnollisen rauhoituksen sekä yläluomen puudutuksen. Haavan koon, syvyyden sekä mahdollisten uveiittioireiden (silmän sisäosien tulehdus) perusteella eläinlääkäri määrittää hoidossa käytettävät lääkitykset. Mikäli sarveiskalvohaava ei komplisoidu, ne paranevat tavallisesti muutamassa päivässä. Kontrollitutkimus onkin usein erittäin tärkeä varmistamaan, että haava on parantunut odotetulla tavalla. Mikäli näin ei ole, on tällöin usein tarpeellista tehdä jatkotutkimuksia (esimerkiksi solunäyte ja viljelynäyte sarveiskalvolta).

Kipeään silmään voi olla vaikea annostella lääkkeitä. Silmälääkkeet täytyy saada annosteltua silmän pintaan tai luomen sisäpinnalle, jotta paraneminen olisi mahdollista. Tarvittaessa hevoselle voidaan asettaa silmäkatetri helpottamaan lääkitsemistä. Katetrin avulla hevosta hoitava henkilö pystyy lääkitsemään hevosen usein yksinään, mikä helpottaa muun muassa mahdollisia yöaikaan annettavia lääkityksiä.

Silmälääkkeet säilyvät avattuina vain rajallisen ajan. Ne myös kontaminoituvat herkästi, joten avattuja, toiselta eläimeltä jääneitä silmälääkkeitä ei tule koskaan käyttää. Koska silmäongelmien hoidossa oikean hoidon aloitus on tärkeää, ei silmiä tulisi lääkitä itsenäisesti ilman eläinlääkärin konsultaatiota. Tilanteen vakavuudesta riippuen hoidossa käytettävät lääkkeet sekä niiden annostelutiheydet voivat vaihdella huomattavasti.

Lue koko artikkeli
17.04.2018 - KIROPRAKTIIKKA

Kiropraktiikka on yksi manuaalisista terapiamuodoista. Kiropraktisessa tutkimuksessa keskitytään löytämään biomekaanisia toiminnanhäiriöitä tutkimalla nivelten liikkuvuutta, liikelaajuutta ja niissä mahdollisesti esiintyviä rajoitteita, joilla voi olla suurtakin merkitystä hevosen suorituskykyyn sekä tuki- ja liikuntaelimistön ongelmien paranemiseen.

Kiropraktiikkaa voidaan käyttää sekä ennaltaehkäisevänä hoitomuotona suorituskyvyn optimoimiseksi että erilaisten tuki- ja liikuntaelimistön ongelmien hoidon tukena. Erityisesti kiropraktisesta hoidosta voivat hyötyä kaula-, rinta- ja lannerangan sekä SI-alueen ongelmista kärsivät hevoset. Myös ns. takapolvien löysyydestä kärsivät hevoset hyötyvät usein hoidosta.

Rangan alueen toiminnalliset ongelmat voivat vaikeuttaa taipumista ja suoriutumista sivuttaisliikkeissä. Selän pyöristäminen voi olla hevoselle hankalaa, mikä voi näkyä esim ongelmina laukanvaihdoissa sekä estehevosilla ristilaukkana esteeltä alastultaessa. Selän lihaksistossa voidaan havaita arkuutta sekä lihasten surkastumista. Epämääräiset ontumat, joihin ei ontumatutkimuksessa löydy syytä raajojen alueelta, voivat olla rangan alueen ongelmista johtuvia.

Havaittaessa jossakin nivelessä toiminnanhäiriö, käytetään tästä nimitystä subluksaatiokompleksi (VSC). Terminologia aiheuttaa toisinaan hämmennystä, koska lääketieteessä subluksaatiolla tarkoitetaan nivelen osittaista sijoiltaan menoa. Kiropraktiikassa termillä tarkoitetaan kuitenkin toiminnanhäiriötä. Subluksaatiokompleksi pyritään korjaamaan nopealla, matalavoimaisella ja erittäin tarkalla manuaalisella korjausliikkeellä, jonka tarkoituksena on palauttaa nivelen normaali liikkuvuus ylittämättä koskaan nivelen anatomisia rajoja.

Kiropraktista hoitoa hevosille tulee antaa vain ammattitaitoisen eläinkiropraktikon toimesta -eläinkiropraktikkotutkinnon suorittanut eläinlääkäri tai eläinkiropraktikkotutkinnon suorittanut ihmiskiropraktikko. Listan valmistuneista eläinkiropraktikoista löydät IAVC:n (Internal Academy of Veterinary Chiropractic) nettisivuilta.

Lue koko artikkeli
25.08.2017 - SUOLISTON HIEKKAKERTYMÄ / HIEKKAENTEROPATIA

Suoliston hiekkakertymät ovat hyvin yleinen ongelma hevospopulaatiossamme. Hiekkapohjainen tarha ja ruokinta maasta altistavat hiekan kertymiselle, mutta hiekkakertymiä tavataan myös muilla tarhanpohjilla tarhaavilla hevosilla. Se, ettei hevosen ole koskaan nähty syövän maata/hiekkaa, ei poissulje hiekkakertymän mahdollisuutta.

Hiekkakertymät voivat aiheuttaa erilaisia oireita. Tavallisimmat oireet ovat ähkyt tai ripuli/vetinen uloste normaalin ulosteen jälkeen. Joskus tavataan liikkumishaluttomuutta tai epämääräistä oireilua ratsastettaessa esim hakeutuminen toistuvasti pissaamisasentoon. Myös karvanlaatu voi heikentyä.

Hiekkakertymä diagnosoidaan vatsaontelon rtg-kuvauksella (ns hiekkakuva), jolloin nähdään myös hiekkakertymän koko. Hiekkaa poistetaan syöttämällä hevoselle psylliumia, jolla on laksatiivinen vaikutus ja hiekan poistuminen kontrolloidaan rtg-kuvauksella psyllium-kuurin lopussa. Mikäli hiekka ei lähde poistumaan kotihoidolla, voidaan hiekkaa poistaa klinikalla päivittäin tehtävillä nenämahaletkutuksilla. Tällöin hoitoon yhdistetään tavallisesti magnesiumsulfaatti. Joskus hevoset saavat ähkyoireita hiekanpoiston aikana ja vakavimmissa tapauksissa voivat vaatia jopa sairaalahoitoa.

Hiekkakertymän vuoksi hoidetun hevosen kohdalla kannattaa jatkossa panostaa ennaltaehkäisyyn hiekan kertymisen välttämiseksi. Ruokintaa maasta kannattaa välttää käyttämällä esim kiinteälle alustalle sijoitettua ruokintakaukaloa. Yksivaihtoehto on myös tarhanpohjan muuttaminen haketarhaksi, joka toimii osalla hevosista. Joskus hevosia joudutaan tarhaamaan kuonokopan kanssa ja tarhausaikaa lyhentämään.

Lue koko artikkeli
25.08.2017 - DIASTEMOJA KANNATTAA HOITAA -tapausselostus

Danilla todettiin marraskuussa 2015 kaksi diastemaa eli leventynyttä hammasväliä ja niihin liittyvä periodontiitti eli hampaan kiinnityskudoksen ja ikenen tulehdus (ns ientaskut). Diastemoja ja niihin liittyviä ientaskuja pidetään yleisesti kivuliaana ja tulehtuneet ientaskut ovat oivallinen reitti bakteereille elimistöön.

Ientasku muodostuu, kun leventyneeseen hammasväliin jää tiukasti rehua kiinni ja tämän seurauksena ien tulehtuu ja alkaa vetäytymään, jolloin ientasku syvenee. Pahimmillaan pitkälle edennyt periodontiitti voi johtaa hampaan kiinnityskudoksen laaja-alaiseen vaurioitumiseen, minkä seurauksena hammas alkaa heilua.

Diastemat ovat tavallisia iäkkäämmillä hevosilla, mutta niitä tavataan kaikenikäisillä. Nuorilla hevosilla diastemoja tavataan usein hampaiden vaihtumisen yhteydessä. Perifeerinen karies, virheellinen purenta sekä hampaiden lohkeamiset altistavat niiden muodostumiselle.

Diastemoista kärsivä hevonen voi tiputella rehua tai dippailla sitä veteen syömisen yhteydessä. Suusta voi tulla pahaa hajua, hevonen voi laihtua ja voi ilmetä ongelmia kuolaintuntuman kanssa,

Hoitona on diastemojen huolellinen puhdistus ja huuhtelu säännöllisesti, mahdollisten purentavirheiden korjaus, dieetin muokkaus ja suun päivittäiset huuhtelut. Vakavemmissa ja pidemmälle edenneissä tapauksissa diastemat voidaan hoitaa paikallisesti laittamalla väliaikaista paikkamateriaalia hammasväliin huolellisen puhdistuksen ja desinfioinnin jälkeen estämään rehun pakkaantuminen ja antamaan ienkudokselle mahdollisuus parantua. Joissakin tapauksissa diastemoja voidaan avartaa, jolloin rehua ei pakkaantuisi hammasväliin niin herkästi.

Eläinlääkäri diagnosoi diastemat ja niihin liittyvän periodontiitin huolellisen suun tutkimuksen perusteella. Hevonen on suositeltavaa rauhoittaa tutkimukseen, jotta myös viimeisten takahampaiden osalta tilanne päästään luotettavasti tarkastamaan hammaspeilin avulla.

Danin hampaita on hoidettu säännöllisesti 4-6 kk välein marraskuusta 2015 lähtien ja omistaja on huuhdellut suuta ahkerasti. Tilanne lähti pienin askelin korjaantumaan ja kontrollissa elokuussa 2017 todettiin diastemojen olevan poissa eikä ientulehduksestakaan ollut enää mitään merkkejä.

Lue koko artikkeli
28.02.2017 - Iäkkäiden hevosten EOTRH -hammassairaus

EOTRH – etenevä, yleinen ja kivulias hammassairaus

Teksti julkaistu myös Vetcaren Hevosesi hyväksi -sivustolla.

EOTRH eli Equine Odontoclastic Tooth Resorption and Hypercementosis on enimmäkseen vanhemmilla (>15-vuotiailla) hevosilla esiintyvä etenevä etu- ja kulmahampaiden sairaus.
Sairaudessa hampaiden juuret alkavat tuntemattomasta syystä tuhoutua. Samanaikaisesti hampaan ulkopinnalle muodostuu ylimäärin sementtiä. Taudin edetessä hampaan ydin, periodontaaliligamentti ja alveoliluu tulehtuvat ja mahdollisesti infektoituvat, mikä johtaa hampaan heilumiseen, ikenen vetäytymiseen, etuhampaiden kulmauksen kasvamiseen, fistelikanaviin, hammasmurtumiin ja kipuun. Taudin ajatellaan olevan immuunivälitteinen, mutta syytä tapahtumaketjun alkamiseen ei vielä tiedetä.

Oireet
EOTRH:n oireet johtuvat kivusta. Käytösmuutokset alkavat usein hiljalleen, mikä tekee oireiden havaitsemisesta vaikeaa. Saaliseläimenä hevonen pyrkii peittämään kipuoireensa mahdollisimman pitkään.

Yleisin oire on, ettei hevonen halua purra etuhampaillaan mitään kovaa, kuten leipää tai omenaa. Hevonen saattaa syödä hitaammin kuin normaalisti tai menettää ajoittain ruokahalunsa ja laihtua. Laiduntaessa hevonen voi nyhtää laidunheinää huulilla ja siirtää heinän hammasloman kautta poskihampaiden jauhettavaksi, jolloin sen ei tarvitse käyttää syömiseen etuhampaitaan. Kuolainkäytöksessä saattaa ilmetä muutoksia; hevonen voi olla esimerkiksi haluton kääntymään toiseen suuntaan ja myös pään ravistelua (head shaking) saattaa ilmetä. Hevonen saattaa kuolata normaalia enemmän ja olla arka pään kosketukselle. Osa hevosista voi pitää kieltä etuhampaidensa välissä.

Löydökset
Pääasiallisesti tautia tavataan etu- ja kulmahampaissa, mutta joskus harvoin sairaus voi ilmetä myös poskihampaissa. Ikenet vetäytyvät, tulehtuvat ja turvottavat. Ikenissä voi esiintyä myös liikakasvua ja pieniä verenpurkaumia sekä märkäeritettä vuotavia fisteliaukkoja. Hampaisiin kertyy hammaskiveä sekä rehua. Etuhampaiden kulmaus voi muuttua ja tilan edetessä hampaat saattavat alkaa heilua.

Diagnoosi ja hoito
Eläinlääkäri voi epäillä diagnoosia jo suun tutkittuaan kliinisten löydösten ja oireiden perusteella, mutta diagnoosi varmistetaan aina hampaiden röntgenkuvauksella. Tällä hetkellä EOTRH:n ainoa hoitokeino on kipeiden ja voimakkaasti muuttuneiden hampaiden poistaminen. Hevoselta saatetaan poistaa jopa kaikki ylä- ja alaetuhampaat, joita ilman hevonen tuntuu pärjäävän mainiosti.

Lue koko artikkeli
27.01.2015 - Hevosten hammashoito ja tavallisimmat ongelmat

Hevosten hammashoidon ja suun terveyden kulmakivi on huolellinen suun tutkimus, joka voidaan parhaiten suorittaa rauhoitetulle hevoselle. Rauhoitus on suositeltavaa, koska tällöin toimenpide on turvallisinta sekä hevoselle, eläinlääkärille että avustavalle henkilölle. Rauhoitettu hevonen ei myöskään pure suunavaajaa vasten, jolloin rasitus leukanivelille sekä riski suun kipeytymiselle toimenpiteen seurauksena vähenee oleellisesti. Myös hammashoidon aikaisia limakalvovaurioita syntyy huomattavasti vähemmän hevosen ollessa rauhoitettuna, koska pää pysyy tällöin paikoillaan. Toimenpiteen suorittaminen nopeutuu, mikä vähentää suunavaajan käyttöön liittyvää aikaa ja mikä tärkeintä: hammashoidon saa tehtyä huolellisesti alusta loppuun.

Lue koko artikkeli
06.03.2014 - ACS – HOIDOT (IRAP, CST) HEVOSILLE

ACS -(autologous conditioned serum) hoito on yhteisnimitys tälle anti-inflammatoriselle eli tulehdusta lievittävälle terapiamuodolle, josta käytetään tavallisemmin nimitystä IRAP- tai CST- hoito.

Kun kudos vaurioituu, alueelle vapautuu suuria määriä tulehduksenvälittäjäaineita, joista merkittävin yksittäinen tulehduksenvälittäjäaine on interleukiini-1, jonka määrä vamma-alueella nousee eksponentiaalisesti. Hoitomuoto tähtää tämän tulehduksenvälittäjäaineen toiminnan estämiseen blokkaamalla solutasolla sen reseptorit, jolloin tulehdusprosessin eteneminen estetään.

Lue koko artikkeli
06.03.2014 - PRP-HOIDOT HEVOSILLE

PRP- hoito kuuluu ns. regeneratiivisiin hoitomuotoihin, joiden tarkoituksena on vaikuttaa vaurioituneen kudoksen paranemiseen siten, että kudoksen toiminnallisuus palautuisi mahdollisimman lähelle tasoa, jolla se oli ollut ennen vaurioitumista sekä vähentää arpikudoksen muodostumista vamma-alueelle. PRP -hoitoja on käytetty ensisijaisesti pehmytkudosvammojen hoidossa esim. ligamentti- ja jännevammat, mutta myös muissa tuki- ja liikuntaelinongelmien hoidossa.

Lue koko artikkeli