SARVEISKALVOHAAVAT

Hevosilla tavallisin syy äkillisiin silmäoireisiin on sarveiskalvon haava. Tällöin hevonen yleensä pitää silmää osittain tai kokonaan suljettuna, sidekalvot punoittavat ja silmä vuotaa. Luomien alueella voi olla turvotusta. Joskus oireet voivat olla myös huomattavasti lievempiä.

Sarveiskalvohaavat infektoituvat hevosilla hyvin helposti. Tästä syystä silmäänsä oireileva hevonen on suositeltavaa tutkia eläinlääkärin toimesta pian oireiden alettua. Hoidon viivästyessä hoito voi olla huomattavasti vaativampaa, pitkäkestoisempaa ja kalliimpaa.

Sarveiskalvohaava diagnosoidaan sarveiskalvon fluorescain -värjäyksellä. Väriaine tarttuu sarveiskalvolle kohtiin joissa sarveiskalvon pinta on rikki. Usein kipeän silmän huolellinen tutkimus vaatii kunnollisen rauhoituksen sekä yläluomen puudutuksen. Haavan koon, syvyyden sekä mahdollisten uveiittioireiden (silmän sisäosien tulehdus) perusteella eläinlääkäri määrittää hoidossa käytettävät lääkitykset. Mikäli sarveiskalvohaava ei komplisoidu, ne paranevat tavallisesti muutamassa päivässä. Kontrollitutkimus onkin usein erittäin tärkeä varmistamaan, että haava on parantunut odotetulla tavalla. Mikäli näin ei ole, on tällöin usein tarpeellista tehdä jatkotutkimuksia (esimerkiksi solunäyte ja viljelynäyte sarveiskalvolta).

Kipeään silmään voi olla vaikea annostella lääkkeitä. Silmälääkkeet täytyy saada annosteltua silmän pintaan tai luomen sisäpinnalle, jotta paraneminen olisi mahdollista. Tarvittaessa hevoselle voidaan asettaa silmäkatetri helpottamaan lääkitsemistä. Katetrin avulla hevosta hoitava henkilö pystyy lääkitsemään hevosen usein yksinään, mikä helpottaa muun muassa mahdollisia yöaikaan annettavia lääkityksiä.

Silmälääkkeet säilyvät avattuina vain rajallisen ajan. Ne myös kontaminoituvat herkästi, joten avattuja, toiselta eläimeltä jääneitä silmälääkkeitä ei tule koskaan käyttää. Koska silmäongelmien hoidossa oikean hoidon aloitus on tärkeää, ei silmiä tulisi lääkitä itsenäisesti ilman eläinlääkärin konsultaatiota. Tilanteen vakavuudesta riippuen hoidossa käytettävät lääkkeet sekä niiden annostelutiheydet voivat vaihdella huomattavasti.