Hevosten hammashoito ja tavallisimmat ongelmat

Hevosten hammashoidon ja suun terveyden kulmakivi on huolellinen suun tutkimus, joka voidaan parhaiten suorittaa rauhoitetulle hevoselle. Rauhoitus on suositeltavaa, koska tällöin toimenpide on turvallisinta sekä hevoselle, eläinlääkärille että avustavalle henkilölle. Rauhoitettu hevonen ei myöskään pure suunavaajaa vasten, jolloin rasitus leukanivelille sekä riski suun kipeytymiselle toimenpiteen seurauksena vähenee oleellisesti. Myös hammashoidon aikaisia limakalvovaurioita syntyy huomattavasti vähemmän hevosen ollessa rauhoitettuna, koska pää pysyy tällöin paikoillaan. Toimenpiteen suorittaminen nopeutuu, mikä vähentää suunavaajan käyttöön liittyvää aikaa ja mikä tärkeintä: hammashoidon saa tehtyä huolellisesti alusta loppuun.

Varsojen suu ja hampaat tarkastetaan ensimmäisen kerran noin 1,5 vuoden iässä. Sen jälkeen suositeltava hammashoitoväli on yksilöllinen. Mikäli hevosella ei todeta mitään ongelmia, riittää tällöin hammashoito useimmille 6-12 kk välein. Eläinlääkäri määrittää sopivan hammashoitojen välin aina yksilöllisesti ottaen huomioon hevosen mahdolliset purentavirheet tai muut ongelmat hampaistossa. Hevosen suu ja hampaat on kuitenkin aina tarkastettava, jos hevosella todetaan oireilua, joka voi liittyä hammasongelmiin. Tyypillisiä oireita voivat olla muutokset syömiskäyttäytymisessä (pudottelee tai valikoi ruokiaan, ravistelee/kääntelee päätään syödessään, syömisen hidastuminen), kuolaimen vastustelu tai arkominen, lisääntynyt syljeneritys, yksipuoleinen sierainvuoto, turvotus poskessa tai leuan alla.

Ennen suun tutkimusta suuontelo huuhdellaan ylimääräisen rehun poistamiseksi hammaspinnoilta sekä suun sisäpinnoilta. Suunhuuhtelun jälkeen hammasväleihin mahdollisesti pakkaantunut rehu on kliinisesti merkittävä löydös, koska se ei poistu hammasvälistä ja tilanne voi hoitamattomana johtaa hampaan kiinnityskudoksen tulehtumiseen, hampaan löystymiseen ja lopulta hampaan menetykseen. Suun tutkimuksessa tarkastetaan suun limakalvot, kieli, purenta, hammasvälit sekä hampaiden pinnat lohkeamien, karieksen sekä mahdollisten avointen pulpien (hampaan ydin) varalta. Hammaspiikit ovat seurausta hampaiden kulumisesta ja niitä muodostuu tavallisimmin yläposkihampaisiin posken puoleiselle reunalle sekä alaposkihampaisiin kielenpuoleiselle reunalle. Myös mahdolliset sudenhampaat ja muut ylimääräiset/puuttuvat hampaat huomioidaan. Kaikki normaalista poikkeavat löydökset kirjataan ylös.

Diasteema on leventynyt hammasväli, johon kertyy rehua. Ne ovat hevosten tavallisin hammasongelma ja niitä pidetään yleisesti kivuliaina. Hammasväliin tiukasti pakkaantunut rehu alkaa tulehduttamaan ienkudosta ja tulehdus etenee vähitellen syvempiin kudoksiin, jolloin hoitamattomana voi syntyä periodontiitti (hampaan kiinnityskudoksen tulehdus). Diasteemojen aikainen tunnistaminen ja asianmukainen hoito on ensiarvoisen tärkeää, koska periodontiitti on parantumaton tila ja voi johtaa hampaan kiinnityskudoksen löystymiseen, jolloin hammas täytyy poistaa. Periodontiittia voidaan hoidollisesti hidastaa ja mahdollisesti pysäyttää sen eteneminen. Diasteemat tulee puhdistaa huolellisesti ja purentaa tulee korjata siten, että rehun pakkaantuminen alueelle vähenee. Tarvittassa diastemoja voidaan avartaa, jonka tarkoituksena on vähentää rehun tiukkaa pakkaantumista hammasväliin. Usein diastema paikataan väliaikaisella paikalla, joka estää rehun pakkaantumisen hammasväliin ja antaa näin ollen tulehtuneelle ikenelle mahdollisuuden parantua. Tarvittaessa käytetään suun päivittäisiä huuhteluita osana hoitoa. Pitkälle edenneissä hammasongelmissa, joihin liittyy voimakas periodontiitti, voidaan hevosen ruokintaa joutua muuttamaan.

Poskihampaiden purupinnan eli infundibulumin sementin hypoplasiaa (kansankielellä karies) tavataan yleisesti keski-ikäisillä ja iäkkäillä hevosilla. Kariesmuutokset ovat eteneviä ja altistavat hampaan juurikanavan infektioille sekä halkeamille. Nykyisin kariesmuutoksia on mahdollista paikata tarkoituksena pysäyttää muutoksen eteneminen ja sitä kautta mahdollisesti syntyvät muut ongelmat.

Erilaiset hampaiden lohkeamat ovat myös melko tavallisia. Pienet lohkemat ovat usein oireettomia ja harmittomia. Lohkeamaa arvioitaessa täytyy aina selvittää mahdollinen yhteys pulpaan, koska yhteys altistaa hammasjuuren infektiolle. Infektoitunut pulpa on kivulias ja hampaan röntgenkuvauksessa nähdään usein tulehdusmuutokset hampaan juurialueella. Mikäli tilanne ei rauhoitu antibioottihoidolla, voidaan tulehtunut pulpa poistaa ja juurikanava täyttää samaan tapaan kuin ihmisten juurihoidoissa. Mikäli poskihammas on täysin lohjennut, on hammas tällöin suositeltavaa poistaa.

Yksipuoleinen sierainvuoto on aina merkki ongelmasta ja yksi syy sierainvuodon taustalla voi olla hammasongelmat. Tällöin diagnoosi ja ajoissa aloitettu asianmukainen hoito ovat tärkeitä. Sierainvuodon syy selvitetään suun tutkimuksen, ylähengitysteiden tähystystutkimuksen ja tarvittaessa pään alueen röntgenkuvauksen avulla.

Hevosten poskihampaiden poistot ovat vaativia toimenpiteitä ja n. 50 %:ssa hampaiden poistoista ilmenee komplikaatioita. Hampaan poiskohdat aiheuttavat herkästi ongelmia myös myöhemmin purentaan ja hevonen, jolta on poistettu poskihammas, vaatii jatkossa ongelmien ennaltaehkäisemiseksi hammashoidon 3-4 kk välein. Hampaiden terveydenhoidossa tärkeintä on ongelmien aikainen tunnistaminen ja niihin reagointi sekä korjaavien toimenpiteiden suorittaminen ajoissa, jotta poskihampaiden poistoilta vältyttäisiin. Moneen asiaan voidaan vaikuttaa purentaa korjaamalla, mutta purennan korjaus tulee aina tehdä vain asiaan perehtyneen eläinlääkärin toimesta.