Loishäätösuositukset

Varsat
Ensimmäinen loislääkitys noin 10 vko:n iässä suolinkaisia vastaan fenbendatsolilla (tässä iässä on oletettavaa että varsalla on loistartunta). Noin 6 kk iässä tutkitaan ulostenäyte, jotta tiedetään onko varsalla enemmän strongyluksia vai suolinkaisia ja loislääkitys sen perusteella. 9 ja 12 kk iässä hoidetaan ensisijaisesti strongylusten varalta tai ulostenäytteen tuloksen perusteella. Koska erityisesti suolinkainen on kehittänyt lääkeaineresistenssiä, lääkityksen teho tarkistetaan tutkimalla ulostenäyte 2 viikkoa lääkityksen jälkeen ainakin uutta lääkeainetta käytettäessä.

1-4-vuotiaat
Kliinisesti tärkeimmät loiset tässä ikäryhmässä ovat cyathostomat ja suolinkainen. Hevosilta tutkitaan ulostenäyte keväällä ennen laidunkautta ja valitaan loislääkitys sen perusteella. Laidunkauden puolivälissä tutkitaan ulostenäytteet ja ne varsat loislääkitään, joiden tulos on >200 epg. Syksyllä hoidetaan kaikki hevoset laajakirjoisella loislääkevalmisteella, joka tehoaa myös heisimatoon (ivermektiini + pratsikvanteeli, moksidektiini + pratsikvanteeli tai kaksinkertaisella annoksella pyranteeliembonaattia).

Aikuiset = 4 v ja vanhemmat
Aikuisilta hevosilta tutkitaan ulostenäyte 2 kertaa vuodessa; ennen laidunta ja laidunkauden jälkeen, mikäli hevosta ei syksyisin lääkitä rutiinisti. Hevoset loislääkitään yksilöllisesti, jos ulostenäytteessä epg-arvo > 200.
Jotta suuret Strongylukset ja heisimato saadaan pidettyä kurissa, voidaan myös harkita, että hevoset lääkitään rutiinisti myös heisimatoihin tehoavalla lääkkeellä syksyisin (ivermektiini + pratsikvanteeli, moksidektiini + pratsikvanteeli tai kaksinkertaisella annoksella pyranteeliembonaattia). Jos halutaan ehkäistä larvacyatostominoosin riski (suurin riski alle 5 vuotta vanhoissa hevosissa), hoidetaan hevoset kevättalvella kystoittuneisiin larvoihin tehokkaalla lääkkeellä (moksidektiini).

Siitostammat
Ks. aikuiset hevoset. Mikäli siitostammalla on syytä epäillä S.westerin munia, kannattaa se lääkitä
ivermektinillä tai moksidektiinillä tiineyden loppuvaiheessa.

Uudet hevoset
Talliin tulevilta yksilöiltä on suositeltavaa tutkia ulostenäyte ja lääkitä tarvittaessa. Mikäli ns. madotushistoria ei ole tiedossa, lääkitään hevonen moksidektiinilla. Uusi hevonen lasketaan laitumelle muiden kanssa aikaisintaan 3-4 päivää loislääkityksen jälkeen.

Hevoset, joilla toistuvasti paljon madonmunia ulostenäytteessä
Yksilöt, joilla todetaan ulostenäytteessä 3 kertaa peräkkäin epg-arvo > 500, tulisi loislääkitä moksidektiinilla.

Sairaat/oireilevat yksilöt
Mikäli hevosella on toistuvia ähkyjä, ripulia, se sairastaa PPID:tä eli Cushingin tautia, tulee se loislääkitä joko ulostenäytteen tuloksen perusteella tai eläinlääkärin harkinnan mukaan. Mikäli varsa kasvaa huonommin tai sillä on muita oireita, on loiset ja niiden vaeltavat toukkamuodot syytä ottaa huomioon oireiden aiheuttajina.

Ennaltaehkäisy tärkeää!

Paras tapa pitää loiset kurissa on kerätä ulosteet laitumelta 1-2 viikon välein pois, jolloin infektiopaine vähenee huomattavasti. Loistartunta lääkityksen jälkeen on aina uusinta tartunta ympäristöstä. Laidunkierto – jos mahdollista, on suositeltavaa.
Pakkanen ei tuhoa madonmunia laitumelta luotettavasti ja erityisesti suolinkaisen munat kestävät hyvin vaihtelevia sääolosuhteita. Suolinkaista lukuun ottamatta madot eivät ole niinkään ongelma tarhoissa/tarhakautena.
Pihatto-olosuhteita ei ole tutkittu niin paljon että voitaisiin antaa ohjeita, mutta luultavasti erityisesti suolinkainen voi levitä pihaton sisätiloissa. Varsomiskarsinat tulisi puhdistaa ja desinfioida vuosittain. Mikäli siittolassa on suolinkaisongelma, tulee siellä pitää omat ja vieraat hevoset erikseen sekä desinfioida karsinat välissä myös suolinkaisen muniin tehoavalla aineella.

On otettava huomioon, että joillekin yksilöille vähennetty lääkitys voi aiheuttaa ongelmia, vaikka suurinta osaa hevosista loislääkitään turhaan. Hevoset ovat yksilöitä eikä munien määrä aina ole suoraan verrannollinen loisten kokonaismäärään. Kaikki loiset eivät myöskään näy perusulostenäytetutkimuksessa luotettavasti. Myös loisten lääkeaineresistenssi vaihtelee talleittain.