Loishäätösuositukset

Varsat
Pikkuvarsoille annetaan ensimmäinen loislääkitys (fenbendatsoli tai pyranteeli) suolinkaisten varalta 10-12 viikon iässä. Jatkossa pikkuvarsa lääkitään (fenbendatsoli tai pyranteeli) suolinkaisten varalta 8-12 viikonvälein vuoden ikään asti. Korkean loispaineen ympäristössä, esim. suuressa varsapihatossa, varsoja kannattaa lääkitä useammin kuin yksittäisiä varsoja kasvattavilla talleilla. Mikäli tallilla esiintyy pientensukkulamatojen resistenssiä pyranteelia ja fenbendatsolia kohtaan ja varsalla todetaan merkittävä määrä pienten sukkulamatojen munia, annetaan lääkitykseksi ivermektiini. Loppusyksyllä laidunkauden jälkeen myös varsoille annetaan heisimatohäätö.

1-4-vuotiaat
Kliinisesti tärkeimmät madot ovat pienet ja suuret sukkulamadot, suolinkainen ja heisimato. Tutki lantanäyte ennen laidunkautta ja valitse lääkitys sen perusteella. Jos pienten ja suurten sukkulamatojen osalta epg-arvo on > 200, on ivermektiini usein paras lääkevalinta. Jos näytteessä on suolinkaisen munia fenbendatsoli tai pyranteeli tehoaa todennäköisesti parhaiten. Mikäli tallilla ei ole tutkittu loislääkeresistenssin esiintymistä ota kontrollinäyte kaksi viikkoa lääkityksen jälkeen. Tutki toinen lantanäyte laidunkauden puolivälissä. Lääkitse, jos tulos on pienten ja suurten sukkulamatojen
osalta > 200 epg tai näytteessä on suolinkaisen munia. Syksyllä anna pienten ja suurten sukkulamatojen, käpymadon ja heisimadon häätämiseksi ivermektiini (taimoksidektiini) yhdistettynä pratsikvanteeliin, tai jos näytteessä on suolinkaisen munia, pyranteeli kaksinkertaisella annoksella. Tämän ikäryhmän hevoset lääkitään yleensä 2-4 kertaa vuodessa.

Aikuiset hevoset sekä siitostammat
Kliinisesti tärkeimmät madot ovat pienet ja suuret sukkulamadot sekä heisimato. Ota lantanäyte aikuisilta hevosilta 1-2 kertaa vuodessa; keväällä ennen laidunkauden alkua ja syksyllä laidunkauden jälkeen. Hoida hevoset yksilöllisesti, jos ulostenäytteessä on munia > 200 epg. Käytä loislääkettä, jonka teho on tutkittu kyseisessä talliympäristössä. Mikäli resistenssitutkimusta käytettävän lääkeaineen kohdalta ei ole vielä tehty, ota kontrollinäyte kaksi viikkoa lääkityksen jälkeen. Suurten sukkulamatojen ja heisimatojen riskin minimoimiseksi sekä käpymatojen häätämiseksi voidaan harkita hevosten hoitoa syksyisin näihin tehoavalla lääkkeellä (ivermektiini+pratsikvanteli). Mikäli siitostammalla on syytä epäillä Strongyloides westeri-tartuntaa tai loista on todettu tallilla aiempina vuosina, kannattaa tammat hoitaa ivermektiinillä tai moksidektiinillä varsomisen yhteydessä. Muuten tiine tamma lääkitään kuten mikä tahansa aikuinen hevonen. Niiltä hevosilta, joilla todetaan runsaasti loismunia, olisi hyvä ottaa kesällä ylimääräinen lantanäyte ja lääkitä tarvittaessa laitumen loispaineen kontrolloimiseksi.

Uudet hevoset
Talliin tulevilta yksilöiltä on suositeltavaa tutkia ulostenäyte ja lääkitä tarvittaessa. Mikäli ns. madotushistoria ei ole tiedossa, lääkitään hevonen moksidektiinilla. Uusi hevonen lasketaan laitumelle muiden kanssa aikaisintaan 3-4 päivää loislääkityksen jälkeen.

Hevoset, joilla toistuvasti paljon madonmunia ulostenäytteessä
Yksilöt, joilla todetaan ulostenäytteessä 3 kertaa peräkkäin epg-arvo > 500, tulisi loislääkitä moksidektiinilla.

Sairaat/oireilevat yksilöt
Mikäli hevosella on toistuvia ähkyjä, ripulia, se sairastaa PPID:tä eli Cushingin tautia, tulee se loislääkitä joko ulostenäytteen tuloksen perusteella tai eläinlääkärin harkinnan mukaan. Mikäli varsa kasvaa huonommin tai sillä on muita oireita, on loiset ja niiden vaeltavat toukkamuodot syytä ottaa huomioon oireiden aiheuttajina.

Ennaltaehkäisy tärkeää!

Paras tapa pitää loiset kurissa on kerätä ulosteet laitumelta 1-2 viikon välein pois, jolloin infektiopaine vähenee huomattavasti. Loistartunta lääkityksen jälkeen on aina uusinta tartunta ympäristöstä. Laidunkierto – jos mahdollista, on suositeltavaa.
Pakkanen ei tuhoa madonmunia laitumelta luotettavasti ja erityisesti suolinkaisen munat kestävät hyvin vaihtelevia sääolosuhteita. Suolinkaista lukuun ottamatta madot eivät ole niinkään ongelma tarhoissa/tarhakautena.
Pihatto-olosuhteita ei ole tutkittu niin paljon että voitaisiin antaa ohjeita, mutta luultavasti erityisesti suolinkainen voi levitä pihaton sisätiloissa. Varsomiskarsinat tulisi puhdistaa ja desinfioida vuosittain. Mikäli siittolassa on suolinkaisongelma, tulee siellä pitää omat ja vieraat hevoset erikseen sekä desinfioida karsinat välissä myös suolinkaisen muniin tehoavalla aineella.

On otettava huomioon että joillekin yksilöille vähennetty lääkitys voi aiheuttaa ongelmia, vaikka suurinta osaa hevosista loislääkitään turhaan. Hevoset ovat yksilöitä eikä munien määrä aina ole suoraan verrannollinen loisten kokonaismäärään. Kaikki loiset eivät myöskään näy perusulostenäytetutkimuksessa luotettavasti. Myös loisten lääkeaineresistenssi vaihtelee talleittain.